Kylmää kahvia, ulkona helisee ja televisiosta soi Haloo Helsinki. Mä istun sängyn laidalla metallikoruissa, eiliseltä jääneissä silmämeikeissä ja hiljaisuudessa. Ohjaaja tulee ovelle, se kysyy otanko aamupalaa tai suunnitellaanko tulevaa päivää.

Meen keittiöön, otan toisen kupin jäähtynyttä kahvia ja luen uutiset. Kahvin juotuani lähden lämpimään suihkuun ja sen jälkeen föönään hiukset. Meikkaan ja laitan korut takaisin päälleni, koska rakastan heliseviä helmiä ja ketjuja. Kirjoitan päiväkirjaani runoutta, tekstiä ja lyriikoita, jotta saan mieltä purettua. Tulevaisuus ahdistaa, opinnot stressaa ja elämä on palasina lattialla.

Mut sentään Kuntolan väki auttaa löytämään valoa pienistä hetkistä, joista itsekin nautin. Ehkä en osaa pukeutua hienoiten, meikata parhaiten tai valita hyvää musiikkia autossa, mut ainakin osaan nauttia omasta itsestäni sellasena kuin oon. Osaan sopeutua, osaan ajatella ja sopia harvinaiset riidat.

Pelkäsin, että Kuntolaan muutto pilaa mun koko elämän, mutta itseasiassa mun elämä on nykyään parempaa mitä koskaan. Oon saanut kesätyön laitoksen kautta, pääsen näkemään mun parasta kaveria etelään ja löydän kokoajan uutta itsessäni.

Tänään on mun viimeinen työpäivä, lähden laitoksen kyydillä toimistolle viideksi tunniksi, ja se on oikeesti tosi mukavaa. Mun pomo nimeltä Piia on niin hauska ja tullaan hyvin juttuun. Teen töitä ahkerasti ja toivon että Piia on samaa mieltä. Mutta kiitos, että sain tulla kesätöihin ja pääsin ensimmäistä kertaa työelämään.

-Kuntolan kesätyöntekijä 2026